muistitikkuilua

Yllätysten päivä

2010-03-16T21:30:00.002+02:00

Tänään olin kolmen työkaverin kanssa opintomatkalla Helsingissä. Päivä oli erittäin antoisa. Vaikka netistä seuraan uuden atk-teknologian tuloa aktiivisesti, ei aina osaa kiinnittää huomiota kaikkiin uusiin muoti-ilmiöihin tai sitten kiinnittää huomiota väärään aikaan. Yksi parhaista tämän päivän jutuista oli Second Life. Itse jo 1998-9 kokeilin Avatar-hahmossa liikkua Pariisissa ja silloin luulin, että ei tämä ole tätä päivää. Tänään totesin, että nyt se ainakin on. Asennan varmaankin koneeseeni tarvittavat ohjelmat, jotta Avatar-hahmossa voin osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Cloud Computing oli toinen tämän päivän juttu, joka vielä vaatii sulattelua.

Päivän ohjelma sitten loppui ja mentiin Pasilan asemalle. Vitsailtiin, että kauankohan sitä saa junaa odottaa. Yllätys oli suuri, kun 16.36 saapuvaksi ilmoitettu juna näkyikin jo horisontissa 16.35. Meillä oli paikat vaunussa 12. Karsea yllätys oli, kun todettiin, että junassa oli vain 6 vaunua. Junaan kuitenkin ahtauduttiin. Seistä jökötettiin sitten Tampereelle. Osa meistä sai välillä istuakin. Tampereen jälkeen päästiin istumaan.

Sitten tultiin Jyväskylään. Vähän ennen asemaa tuli kuulutus, että saavumme Jyväskylään ja että vain vaunut 1-6 jatkavat Pieksämäelle. Meitä kuulutus nauratti ihan kauheasti. Osaa matkustajista varmaankin ihmetytti, että on outoa porukkaa, mitä vitsiä tuossa kuulutuksessa muka oli.

Summa summarum. Oppia ikä kaikki ja ilo irti kaikesta, vaikka syrän märkänis.

Tuli

2010-03-11T23:03:00.003+02:00

Muutama aamu sitten kun vedin olohuoneen säleverhoja ylös, oli edessäni tämä mahtava näkymä. Se oli aivan uskomaton. Ensimmäinen ajatus oli tuli. Sitten seuraava ajatus oli kevätaurinko. Aah. Haistoin jo kevään tuoksunkin (lepän siitepölyn ja muut pölyt.)

Valokuvatorstain tuli aiheen kunniaksi julkaisen tämän kuvan.

Pienistä asioista suuri ilo

2010-03-02T13:05:00.004+02:00

En ole aiemmin osannut kuvitellakaan, miten pienistä asioista voikaan tulla suuri ilo. Eilen matkalla mökille pysähdyin Vaajakoskella pienen liikkeen edessä. Menin sinne liikkeeseen, ja ulko-ovella kohtasin lähes ikäiseni naishenkilön, joka iloisesti hymyillen sanoi hyvän päivän tervehdykset. Koska hän huomasi, etten tunne, hän jatkoi heti, että etkös sinä ole se Toivakan Martti. Siihen minä sitten hiukka hämilläni, että olenhan minä. Kun ihmettelin, että kukako hän mahtaa olla, niin sain viiden pisteen vihjeen. Olin käynyt hänen kotonaan 45 vuotta sitten, ja hän on minun pikkupikkupikkuserkku. Edelleen ihmettelin, että kuinka hän saattoi minut tunnistaa, niin siihen oli vastaus:" Sinä olet ihan samannäköinen kuin silloin 45 vuotta sitten." Olin 16 ikäinen silloin.

Päivä oli pelastettu. Tätä olen kaikille vastaantulijoille muistanut toitottaa, että minä en ole muuttunut, maailma ympärilläni ehkä hiukan.

Lopuksi vielä mökiltä yksi 4-tie kuva.

Ei mene montaa päivää enää, kun alkaa isot valutalkoot.

ruusu kaikille ihanille ihmisille

2010-02-23T20:51:00.002+02:00

Tämä ruusu kaikille ihanille ihmisille, mutta eritoten niille kahdelle, jotka eilen 22.2.2010 sanoivat "tahdon" papin edessä. Kaikkea hyvää. Ihania kokemuksia. Ihania elämyksiä.

Tientekijöiden jääveistos kisat

2010-02-20T19:14:00.008+02:00

Laitoin tuollaisen hiukka provogatoorisen otsikon tälle jutulle. Tuo vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun näki kaukaa tietyömaisemat. Tänään oli tilaisuus pitkästä aikaa livahtaa työmaalle ja nähdä mitä siellä todella tapahtuu. Ilmeisesti pakkasukko oli säikyttänyt kaikki tientekijät pitämään vapaa päivää.

Tässä on ensin videopätkä, jonka otin. Se kertoo, millaisia ongelmia tientekijöillä on tai sitten he haluavat suihkukaivon lammen päähän tulevan sillan alle.

Jos video ei koneellasi näy, niin tässä valokuva, joka kertoo lähes kaiken.

Tämä kuva ei valitettavasti kerro mittasuhteista, joten lisään vielä yhden kuvan.

Lumi

2010-02-19T19:45:00.006+02:00

Tämä valokuvatorstain lumi -aihe sai minut innostumaan. Lumikenkäilin koko päivän -20 asteen pakkasessa ja ihailin talvimaisemaa. Varpaat ja sormet olivat kohmeessa, mutta onneksi kamerani tajusi räpätä kuvat oikeaan aikaan. Yhtä ainutta kuvaa en pystynyt valitsemaan, vaan piti valita kolme.

Tämä kuva toi jo kesän mieleen.

Tämä on mahtavaa taidetta, jota vapaasti sai kuvata. Luontoäiti ei ole pidättänyt näihin tekijänoikeuksia. Onneksi.

Tämä on blogintekijän taidetta luontoäidin avustuksella. Tästä tuli hyvä mieli. Sormetkin sulivat.
Tai sitten niistä meni tunto.

Siltojen teon aika

2010-02-16T18:43:00.008+02:00

Tientekijät jossain vaiheessa syksyllä kertoivat olevansa reilusti aikataulusta edellä. Mitä nyt sitten tämä harvinaisen kova talvi on tehnyt? Siltoja on rakennettu kuitenkin kovalla vauhdilla. Nisulan tien siltarakennelmat ovat jo pitkällä.

Tämä panoraamakuva vaatii kyllä mielikuvitusta, jotta tajuaa miten tästä sitten liikenne tulee 1,5 vuoden kuluttua menemään. Autan tässä vähän kuvamanipulaatiolla.

Vuoden kuluttua tuostakin kohtaa on realistisempia kuvia olemassa. Mutta sen voin tästä tiestä kyllä sanoa, että se ei tule olemaan mikään näköalatie, tyyliin 9-tie jossain Suonenjoen lähellä. Tälle meidän tiepätkälle on turha tulla maisemia ihailemaan. Ehkäpä se on liikenneturvallisuudenkin kannalta hyvä asia.

Tuohon sillallehan minä sitä tallikahvilaa silloin syksyllä suunnittelin. Se olisi vähän tähän malliin.

Lopuksi tähän vielä oikeatakin asiaa. Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksensä lammen pilaamisesta. Päätös on sen verran sekava juttu, että vaatii sulattelua. Näyttää siltä, että oikeus on uskonut tientekijöitä, että lammen pilaaminen on loppunut 16.6.2009 ja piste. Tänään myös ilmestyi uusimmat lammen vesitutkimukset, katso niitä.

Tien teko jatkuu

2010-02-08T18:51:00.008+02:00

Jos tuo 4-tien teko olisi yhtä hidasta kuin tämän blogistin kirjoittelu, niin tuosta tiestä ei tulisi yhtään mitään. Oikeastaan sitähän minä tässä kokeilin, mutta kun ei tämäkään auttanut, palaan takaisin blogin tekoon. Tosin hiukka vähemmällä kirjoittelulla.

Yritän tässä aloittaa positiivisista asioista. Eli kun tarinani syksyllä päättyi siihen sameaan maidon väriseen lampeen, jossa joutsen perhe rautaisena porskutti. Aloitan siitä. Nytkin lampi on ihan valkoinen.

Mutta ei tuo nyt niin harmita. Siis tuo lammen pinnan väri. Pahimmat uven avannotkin olivat jäätyneet, joten lammella lumikenkäily oli ihan hauskaa.

Tuolla lammen päässä tien tekijät etenevät kyllä tosi hitaasti. Silta ei vain ota noustakseen. Ilmeisesti pohjatyöt ovat niin vaativia.

Tässä kuva sieltä paikanpäältä.

Valitettavasti tämä kuva ei kerro, mikä tässä on ihmeellistä. Tuosta mustan putken päästä nimittäin pulppuaa vettä. Sille varmaan löytyy järki selitys. Minua se ihmetytti. Mielikuvitukseni kehitti teorian, että tuonne renkaiden alle on valettu betonia ja että tuo virtaava vesi estää sen jäätymästä. Pakkasta oli kuitenkin noin -10C.

Tämän tarinan päätteeksi lähetän valtavan määrän lumisia, mutta lämpöisiä terveisiä niin Rabattiin kuin Melbourneen, niin pienille kuin isoillekin ihanille ihmisille. Voikaa hyvin. Vaikkette hiihtämään pääsekään. Niin ja terkkui myös Aatoksenkadulle, hiihtämään siitä.

Muistoja 34 vuoden takaa

2009-10-11T21:30:00.005+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 45

Yritän löytää tuohon lammen ankeuteen valoa vanhoista muistoista. Tähän aikaan syksystä nousee parhaimpina mieleen ne muutamat harvat tuulastusyöt, joita lammella vietettiin.

Ennen näitä omia kokemuksia kerron niistä muistikuvista, jotka tulevat 50-luvulta. Usein syyskuulla illalla myöhällä ihmeteltiin kotona, mikä valo tuolla lammella lepattaa. Ensimmäinen arvio oli, että joku siellä soutelee kylästä toiseen. Mutta kun valo eteni niin hirveän hitaasti ja kierteli lammella, tuo olettamus ei oikein tuntunut hyvältä. Sitten saimme myöhemmin kuulla, että Viljo ja Aarne ja mahdollisesti Veikko olivat tuulastamassa. Se oli uutta minulle.

Kun sitten 70-luvulla aloin varttua aikuiseksi (jatkuu vieläkin), tuli mieleen kokeilla, mitä tuo tuulastus voisikaan olla. Olin päässyt tietokonetöihin kaupunkiin. Työrytmi silloin saattoi olla tosi leppoisaa, varsinkin operaattorihommat yövuorossa. Silloin oli aikaa jutella ja vaikka pelata työvuoron aikana shakkia. Kerran tuli puheeksi tuulastus. Kukaan työkavereista ei ollut sitä kokeillut. Niinpä päätimme lähteä tuulastamaan. Minä hommasin atraimen ja haavikin oli, Erkki-veljeltä sain vanhan toimivan traktorin akun käyttöön, työkaveri Ramilla oli lamppu. En ole 100% varma oliko just se eka tuulastuskerta, kun harvinaisen kovat sateet olivat koetelleet Keski-Suomea. Lammen vesi oli noussut 60-70 cm normaalia korkeammaksi.
Meitä oli neljä kaverusta, Rami, Kiko, Mauri ja minä, kun illalla noin klo 22 työnsimme veneen lammelle. Alku jo lupaili jotain mahtavaa. Heti tuli muutama noin 1 kg hauki. Sitten tultiin naapurin perunapellon kohdalle ja huomattiin sen olevan veden alla. Emme voineet olla soutamatta siellä perunapenkin vaossa ja sieltäkin tuli haukea. En kerro tässä jutussa iskimmekö myös Väinön ja Ainon perunoita siinä samalla. Mutta kokemus oli mieliinpainuva. Siitä puhuttiin töissä pitkään. Ja saalis oli kaikenkaikkiaan mahtava, 12 haukea. Niin ja yksi uppotukki. Kiko oli päässyt eka kerran atraimen varteen ja oli aivan innoissaan. Ei aikaakaan kun hän kuiskasi:"mahtava hauki". Hän tähtäsi ja tähtäsi ja sitten iski oikein kunnolla. Atrain osui kohteeseen, mutta .... Kohde olikin hauen näköinen hako, johon atrain tarttui niin, että sitä irroiteltiin pitkä tovi. Onneksi Kiko sai oikeankin hauen.

Tämä ja neljä- viisi muuta tuulastuskeikkaa ovat jääneet kyllä mielensopukoihin ja ovat antaneet sitä positiivista energiaa arjen töihin. Muutama niistä tuulastuskeikoista on jäänyt erikoisen hyvin mieleen, mutta oikeastaan kaikkikin jollain tavoin.

Hienot joutsenet

2009-09-20T21:04:00.006+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 44

Tänä aamuna kun heräsin mökillä, kuulin lammelta hurjaa raakkumista. Arvelin, että joutsenilla on käskynjako. Kiirehdin oitis rantaan. Huokausten sillan kohdalla kuulin armotonta siipien läpätystä. Kameran sain kotelosta ja testasin. Myöhästyinkö sittenkin.

Rantaan päästyäni näin, että kaukana horisontissa olivat joutsenet menossa. Olin varma, että kyse on lentoharjoituksista. Mutta sitten kun rannassa näin niiden jättämän käyntikortin, päättelin, että seuraavan kerran nähdään 2010 toukokuussa.

Tässä niiden käyntikortti.

Valitettavasti käyntikortin vieressä oli pieni kalan poikanen, joka oli saanut tarpeekseen lammen silttisavesta.

Olin terapian tarpeessa. Parasta terapiaa tähän hätään antoi puolukkamättäät, niin ja suppilovahverolöydöt. Päivästä tuli näinollen vielä ihan mukiinmenevä.

Lopuksi yksi kuva tietyömaalta. Terrisuon laidalla kylätie tulee menemään uuden uljaan 4-tien alitse. Tämä alikulkusilta on nyt sitten työn alla. Kuvakulma on tietysti marjastajan kuvakulma.

Syksyn tuntua

2009-09-15T21:01:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 43

Blogikirjoittelu meinaa jäädä syksyn sadon korjuun ja uuden kodin virittelyn jalkoihin. Ideoita aina pukkaa, mutta aika on kortilla. Tilanne on niin onnekas nyt, että kun kaksi työpäivää jaksaa vielä taiteilla töissä, niin sitten on 7 viikon vapaajakso. Jippii... Tarkoitus on jakaa aika tasaisesti kodin töitten ja luontoelämysten kesken. Ikävää on se, että parempaa puoliskoa ei saa luontoon ennenkuin on ollut muutama kunnon pakkasyö. Eli tarkoittaa sitä, että hirvikärpäset delaa.

Eilissä päivänä lammella oli joutsen perhe sen oloisena, että kohta heillä on muutto etelään.

Kovasti tekisi mieli rengastaa nuo joutsenet, jotta näkisi pärjäävätkö ne kovassa maailmassa. Lähinnä pelkään, onko rautaa tarttunut liikaa niiden höyheniin ja sisuskaluihin. Rauta-arvot ovat nyt korkeimmat kuin koskaan. Viimeisin mittaus on tehty 12.8.2009. Katso tästä sen tuloksia.

https://www.buildercom.net/ohjeet/Tiehallinto_K-S_Toivakka-Vaajakoski/10%20YMPÄRISTÖN%20SEURANTA/majalampi_netti.pdf

Kohta varmaankin voi tehdä kaivosvaltaushakemuksen. On tuossa lammessa niin paljon rautaa.

Tähän blogin loppuun vielä terkkuja rakkaille K:lle ja P:lle heidän tulevaan kehitysaputyöhön siellä Espanja-Marokko akselilla. Voimia. Tietysti myös haleja papan pienille, ihanille M:lle ja K:lle. Onneksi on skype. Satutunteja voi pitää myös netissä.

Tähtihovi 2

2009-09-06T20:21:00.007+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 42

Helsingin reissuilla on Heinolan Tähtihovi ollut aina vakituinen kahvipaikka. Sen sijainti siinä tien yläpuolella on aina ihmetyttänyt, että miten kallista sen rakentaminen on ollutkaan. Mutta siitä sain kuitenkin idean kehitellä Tähtihovi kakkosta. Voitaisiin varmaan liittyä samaan huoltamoketjuun.

Paikka on nyt katsottu ja tarvikkeet on hankittu ja sillä on historiallinen tausta.

Ensiksi esitän tulevan rakennuspaikan.

Rakennuksesta on olemassa alustavat piirustukset. Tosin tuo perustusten suunnitelma ei taida olla ihan tiehallinnon hyväksyttävissä. Pientä viilausta ulkoasuun suunnitelma myös vaatii, mutta muutoin siitä on tulossa uuden uljaan 4-tien yksi suurimmista vetonauloista.

Tässä tämä rakennelma on ollut vuosikymmeniä, joten on perusteltua vaatia sen palauttamista paikoilleen. Puutavarat ovat hyvässä tallessa.

Jos joku epäilee rakennuksen vanhaa historiaa, niin tässä kuvassa näkyy alkuperäinen rakennusvuosi.

Kilpailu lukijoilleni

2009-08-30T17:46:00.007+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 41

Ei ole koskaan aiemmin vielä tullut mieleen järjestää kilpailua Teille hyvät lukijani. Mutta nyt sen teen. Eilen oltiin kävelylenkillä luonnossa. Samalla kartoitettiin syksyn sienitilannetta. Parempi puoliskoni osoitti aivan uusia kykyjä. Hän jutteli myös paikallisen väestön kanssa hyvin luontevasti. Kysynkin nyt Sinulta kumpi näistä on oikea korppi.

Video käynnistyy tästä. (Toivottavasti saat sen auki, voi hiukka aikaa kestää.)

Ensimmäiselle oikein vastanneelle annan tämän sienisaaliini. Voin sen postittaa tai tuoda sen kotiin.

Tässä vielä se palkinto.

Kiirettä pukkaa

2009-08-26T09:42:00.005+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 40

Blogin tekoa on haitannut erittäin pahasti ns oikeat työt. Kesän aikana on tapahtunut taas niin paljon tietotekniikka-alalla, että tietojen päivitys ajan tasalle vie aikaa. Ehkä ikäkin on tuonut prosessiin pientä viivettä. Tietysti tavaroiden järjestely vie aikansa täällä uudessa kodissa. Oikeammin ongelma on se, että joutuu jatkuvasti etsimään ja etsimään, missä se meisseli on, missä on lääkkeet, missä on paidat jne. Siihen sitä aikaa tuhrautuu. Mutta asioista löytyy aina se ihana kääntöpuoli. Voi että täälläkö tämä kännyn kaapeli on, sitä oon etsinyt vuoden jne.

Mutta asiaan.

Viikon aikana on tullut taas uusia päivityksiä lammen tilasta. Katso http://nelostie2010.pp.fi/VT4/kaksi.html .

Tilanne on joltain osin jopa pahentunut. Ehkä juuri Terrisuon vesien pumppaus lampeen näkyy näissä tutkimuksissa. Rautaa tulee lampeen oikein Porvoon mitalla. Saa nähdä, auttaako syyssateet ja kevät tulvat lammen seestymiseen? Pelkään pahaa.

Mutta tähän alustava siltakuva lammelta käsin kuvattuna. Ongelma tässä oli, että joutsenperhe katsoi minua niin vihaisesti, että tyydyin kuvaamaan kaukaa lammen päästä.

Uskoisin, että blogikirjoittelussa päästään taas normaaliin päivärytmiin.

Siltojen teko alkaa pian

2009-08-17T22:51:00.005+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 39

Tässä vaiheessa voisi tarkastella tulevia.

Tuohon kaivurin kohdalle alkanee pian tulla siltarakennelmia. Vesi tuolla montun pohjalla tuottanee tien ja sillan rakentajille ongelmia. Maa-aines on tiukkaa silttiä ja vettä virtaa koko ajan Terrisuolta lisää. Tuo älytön veden pumppaus lampeen on tientekijöiden mielestä ainut mahdollisuus. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä keltainen putki yrittää imeä vettä montusta pellolle ja sieltä lampeen. Tästä kuvakulmasta tulen katsomaan sillan kehitystä.

Tämä silta, jossa paikallistie ylittää uuden uljaan 4-tien on varsin pieni verrattuna tähän toiseen siltaan, joka tulee lammen päähän.

Kuvakulma ei tee oikeutta tälle siltaprojektille. Jatkossa tulen kuvaamaan siltarakennelmaa lammelta veneestä käsin. Tavallisena kadunmiehenä luulen tämän siltarakennelman olevan tekijöilleen enemmän kuin haasteellinen. Sillan molemmissa päissä on valtavat siirretyt maamassat. Niiden käyttäytymisestä myöhemmässä vaiheessa ei ole mitään takuita. Toivon kuitenkin sydämestäni, ettei parin kolmen vuoden päästä jonain keväisenä aamuna tarvitsisi lukea lehdestä, että 4-tien silta valui lampeen ja saastutti sen uudestaan.

Parasta kesässä

2009-08-14T16:00:00.004+03:00

Joka Maramban tuntee, tietää, että parasta kesässä on aamupala nurmikolla.

Valokuvatorstai

Pahenee, pahenee

2009-08-11T23:32:00.008+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 38

Taas tuli tänään uutta tietoa lammen tilasta. Osoitteesta http://nelostie2010.pp.fi/VT4/kaksi.html voi katsoa, mikä on uusin tilanne. Kesäkuun lopun Keski-Suomen alueuutisissa ja Keskisuomalaisen jutussa tien rakentajain iso päällikkö vannotti, että enää ei ole vähään aikaan päässyt saastaa lampeen. Mutta miten on mahdollista, että koko ajan lammen tila vain heikkenee. Heitän tähän kohtaan omat arvioni tilanteesta. Nämä seuraavat kuvat kertovat, mistä tämä voisi johtua.

Puolen kilometrin päässä lammesta on valtavat läärylammikot, joissa on arviolta 200-400 kuutiota liejua.

Pumppu pauhaa yötä päivää.

Ja lääryt ohjataan pelto-ojaan.

Siitä ne sitten virtaavat noin kilometrin lenkin tehtyään suurin piirtein samanlaisessa koostumuksessa lampeen. Ei tarvitse olla suuri ennustajaeukko tai pikemminkin -ukko, jotta arvaa lammen tilan vain huononevan.
Asiasta ollaan soiteltu eri viranomaisille, jotta saisiko tuolle sotkemiselle stopin. Näyttää siltä, että mitään ei tapahdu, vai olisiko meillä kuitenkin jokin jokerikortti takataskussa??

Kauneudella varjopuolensa

2009-08-10T08:57:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 37

Lammella on kesän ajan viihtynyt joutsenperhe, joka vähät välittää likaisesta vedestä. Joutsenien uiskentelu on kaunista katsottavaa. Kerran satuin paikalle, kun jostain muualta ilmestyi toinen joutsenpari paikalle. Iso riita oli tosi vähällä, siinä selvittiin vain muutamalla törmäilyllä. Valitettavasti sitä taistelun alkua en saanut ikuistettua. Mutta tässä kuvassa joutsenperhe poistuu rannastamme hiukka vasten tahtoisesti, kun tulen saunomaan.

Tässä seuraavassa kuvassa on sitten tuon kauneuden ja uljuuden kääntöpuoli.

Toisaalta eipä tuonne lampeen voi muutenkaan mennä uimaan. Että hällä väliä. Lievästi nuo kakat myös tuoksahtavat.

Voimat vähissä, fiilikset korkealla

2009-08-07T21:46:00.011+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 36

Tänäänkään ei mitään 4-tie juttua. Muutto uuteen kotiin on vienyt lähes kaikki voimat. Eilen illalla ehdittiin istua uudella parvekkeella. Tässä muutama kuva maisemasta. Eka kuva parvekkeen vasempaan reunaan.

Toinen kuva järvelle

Kolmas kuva sillalle.

Maisemat parvekkeelta ovat niin mahtavat, että viitsiikö enää lenkkeilemään.

Varovaisuutta työmaa-alueella

2009-08-04T21:34:00.006+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 35

Varastohotellielämän viimeiset hetket ovat nyt käsillä. Huomenna on toisaalta eka työpäivä pitkästä aikaa, mutta se on pakkopullaa, sillä illalla päästään uuteen kotiin. Aiempina vuosina eka työpäivä oli sellainen, jota valmisteli, mietti, suunnitteli, jännitti jopa pari viikkoa ennakkoon. Mutta nyt on jotain vielä tärkempää.

4-tien kehitystä olen myös ehtinyt seurata ja lammen tilaa vahtia, mutta asioita en ole saanut jäsenneltyä. Tässä viimeisimmän kävelylenkin kuvasatoa, jossa on tiettyä sanomaa, mutta lammen tilaan ne ei vaikuta.

Varoitukset työmaa-alueella olen ottanut suht vakavasti.

Alueella on paljon eläväisiä, jotka eivät välttämättä osaa lukea noita varoituksia. Sitten saattaa käydä näin.

Tai näin

Mutta nyt on päällimmäisenä ajatuksena, miten saa tavarat kolmesta eri paikasta a) varastohotellista b) mökiltä c) tyttären asunnolta uuteen osoitteeseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja muutaman päivän päästä voi uuden asúnnon parvekkeella kirjoittaa uutta blogia ja nauttia elämästä.

Kosken kohinaa

2009-07-29T09:17:00.004+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 34

Elämä varastohotellin hyllyllä on hauskaa. Tosin nettiyhteyksien puute tuottaa harmeja. Mustikkapaikkoja kartoittaessani olen kyllä ehtinyt myös kameran kanssa 4-tie työmaalle (virallisesti työmaan laidalle, koska varsinaiselle työmaa-alueelle ei saa mennä). Lammen tilasta ei ole tullut uusia tutkimustuloksia, mutta silmämääräisesti tila on taas entisestään heikentynyt. Tässä muutama kuva ja mahdollinen selitys, miksi kaikki menee päin prinkkalaa.

Olen tuohon kuvaan laittanut tekstin, että kun kallioleikkaus etenee, niin veden määrä koskessa (siis tuossa rinteessä) lisääntyy. Tuo on arvaus, mutta veden kohina rinteessä kuuluu noin 300 m päässä olevalle paikallistielle ja se virtaama on lisääntynyt koko ajan. Tuossa on varmaan haastetta tientekijöille.

Mutta se miksi lammen tila entisestään heikkenee johtuu siitä, että notkossa olevan tien alta putkesta tulee edelleen vaan saastaa. Jos se olisi tuota puhdasta sadevettä sieltä natura-alueelta, niin lampi varmaan hetkessä puhdistuisi (hetki = 1 v).

Tuo kuva on otettu näitten pikku sateitten jälkeen. Miten mahtaakaan olla keväällä huhtikuulla, kun sulamisvedet valuvat lampeen. Ei millään tuohon putkeen mahdu ne sulamisvedet. Toivottavasti joku viisas siellä tientekijöissä tuon tajuaa.

Pomppulinna

2009-07-25T18:58:00.008+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 33

Olen nyt pari viikkoa varastohotellin hyllyllä paremman puoliskoni kanssa. Tosin tämän jutun tekoon tarvin velipojan nettiyhteyksiä. Nyt pikainen kommentti tientekijöiden hauskasta lahjasta meille kuntoilua harrastaville kansalaisille. Tässä kuvaa juuri valmistuneesta kylätiestä.

Ja mitä tällä tiellä voi harrastaa, klikkaa tästä

Tässä vielä muutama kuva lammelta tänään.

Olihan sitten kuitenkin nuo ihanat joutsenet.

Pätkii

2009-07-21T08:45:00.006+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 32

Tämän blogin teossa tulee parin-kolmen viikon aikana olemaan tuotannollisia häiriöitä, joita aiheuttaa muuttomme huomenna ensin varastohotelliin ja sitten noin 7.8. uuteen asuntoon lähelle ydinkeskustan hulinoita. Tässä näet kuvan uudesta kodistamme noin 1,5km päästä.

Kotimme tulee olemaan tuolla hyppyrimäen ja vesitornin välisellä alueella ihan lähellä järven rantaa. Uimarantaan on matkaa 50 m.

Mutta 4-tietä tulen tarkkailemaan säännöllisesti. Kohta lähistöllä alkavat siltatyöt, tuo lammen päähän tuleva silta ja toinen on tuo paikallistien silta. Tarkkana seuraan myös lasketaanko tien varressa oleva valtava kuralammikko noin 100 m3, suoraan lampeen.
Seuraan myös osoitteessa http://nelostie2010.pp.fi/VT4/kaksi.html olevaa lammen tilan tutkimusta.

Toisaalta raportoin myös mustikka- , puolukka- ja vadelmasadosta. Koordinaatteja marjapaikkoihin on saatavilla minulta ilmatteeks.

Kuva toisesta näistä isoista kuralammikoista

Vielä kaunistelua

2009-07-19T08:34:00.012+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 31

Vielä näytän muutaman hempeän kesäkuvan parin päivän takaiselta luontoretkeltämme, ennenkuin palaan tieuralle. Lämmin ukkosen hauteinen päivä sai ilmeisesti kaikki perhoset lentelemään, ainakin sinisiivet olivat sankoin joukoin liikkeellä. Kuvaaminen vain oli vaikea, kun ne perhoset pistivät aina siivet suppuun, kun laskeutuivat maahan tai vaikkapa minun käsivarrelleni.

Tässä vielä muutama muu perhonen

Luontoretkellä näimme tämän hienon pensaan. Tämä on näsiä, jonka osia on käytetty lääkekasvina. Mutta marjat ovat sellaisenaan erittäin myrkyllisiä. En siis maistanut niitä. Huvittavaa tässä on se, että suurin piirtein samassa paikassa tapasimme pari-kolme vuotta sitten kettupoikueen. Wikipedian mukaan näsiän myrkyllisyyttä on myös hyödynnetty esimerkiksi ketunmyrkyn valmistukseen. Ilmeisesti kettuemo on informoinut poikasiaan pensaan vaaroista. Toisaalta emmehän ole kyllä sen jälkeen niitä poikasia nähnyt??

Sitten vielä pari lampikuvaa, jotka sinällään ovat masentavia, mutta värimaailmassa näissä on jotain herkkää.

Ps. Olen jo muutaman vuoden odottanut sellaista kännykkää, että kun metsässä näen joitain eksoottista, perhosen, linnun, pensaan, kukan tai mitä vaan, niin känny tunnistaisi sen ja ilmoittaisi minulle selvällä suomella, mikä se on.

Suoraan sanoen olen sellainen uus-avuton luontoihminen.

Maineen puhdistus

2009-07-16T20:03:00.010+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 30

Arvoisa lukijani, olet saanut minusta varmaan kuvan, jossa
- aina näen mustan valkoisena
- rutkutan, jos vähänkin aihetta
- räpätän, vaikkei ole aihettakaan.

Mutta nyt paljastan oman itseni. Tässä on tämän päivän aikana ottamiani valokuvia, jotka näyttävät sisimmän olemukseni. Kuntolenkitkin latistuvat, kun pitää aina ihastella kaikkea mahdollista.

Heinäkuu tuo minulle paljon kivaa ihailtavaa. Huomaat kyllä pian, että olen marjastaja kiireestä kantapäähän. Siis katsotaan, mitä tänään olen tutkinut.

Tämä kukka löytyi luonnosta.

Tämä taas on kukkapenkistä.

Sittenpä onkin mansikat, metsä ja puutarha.

Mustikatkin kypsyvät ja niitä on kovasti.

Mustikkakuvia tuli otettua kymmeniä. Onneksi metsässä ei tietämäni mukaan ollut ketään muita. Olisi ollut ihmettelemistä, että tuokin kova marjastaja on nyt sitten lopullisesti seonnut. Olihan se koomista, kun konttasin mättäältä toiselle ja yritin löytää kameran asetukset kohdalleen. Sain kyllä puoli litraa kerättyäkin. Oli joukossa vielä puoliraakaa mustikkaa.

Tässä on osa tämän päivän kuvista. Kaikki perhoskuvat on vielä odottamassa julkaisua. Perhosia olikin aivan mahtavasti.

Kesän sateet yllättivät tientekijät

2009-07-13T22:38:00.017+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 29

"Kesän sateet yllättivät tientekijät, jouduimme laskemaan vedet lampeen, jotta paikallistie ei olisi vajonnut monttuun". Tällaisen kommentin saattaisi kuulla, jos eilen näkemämme juttu saisi suuremman julkisuuden.
Ja siitä on tässä pieni videopätkä, jossa näemme, miten valtava kuralammikko johdateltiin suurin piirtein suoraan lampeen. Videon kuvanlaatu on huono, koska oli hyvin synkeä pimeä ilta eikä tientekijät varmaan olisi hyväksynyt, että olisin hakenut kirkasvalolamppuja paikalle.

Klikkaa kuvaa, kestää hetken ennenkuin video latautuu koneellesi.

Tuo vesilätäkkö mikä allaolevassa kuvassa näkyy, on useiden tuhansien litrojen kokoinen. Ja vesi mikä lätäkössä on, on sitä pahinta silttilientä.

tai tästä klikkaamalla(ellei yo juttu pelitä)

Terrisuo

2009-07-11T08:32:00.000+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 28

Ensimmäiset muistot liittyen tähän suohon, jolla teeret ja metsot keväisin pitivät soidinmenojaan, tulevat ajalta 1954-1955. Silloin suolla oli vielä kaksi latoa, johon säilöttiin suosta otettua turvetta. Kun sitten 1960-luvulla aloin lähes puoliammattimaisesti marjastamaan, ladot olivat jo ränsistyneet ja kattokin osin romahtanut. Jossakin arkistoissani on vielä kuva, jossa ladon hirsiä on maassa ja joku käärme luikertelee siinä päällä. Joinain vuosina suolta sai jopa 10 l lakkoja. Mutta viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sadot jäivät parhaimmillaankin muutamaan hassuun litraan.

Enemmänkin suolla kiertely heinäkuussa johtui siitä, että usein sieltä löytyi näitten isojen lintujen sulkia. Vanha vitsi oli, että sainpa taas sulan hattuuni.

Yhden hauskan episodin haluan vielä kertoa. Vanhin siskoni oli kauan sitten tulossa suolle, kun häntä vastaan tuli naapurin rempseä emäntä. Emäntä ei ollut varsinainen marjastaja, aikaa ei siihen kertakaikkiaan riittänyt. Mutta nyt hän oli kuitenkin suolle poikennut, syystä tai toisesta, pienestä tai isosta. Marja-astiaakaan ei hänellä sattunut matkaan. Lakkoja kuitenkin oli kovasti, ja ainut paikka, johon hän mielestään saattoi kerätä marjoja oli kengät. Vanhat kumisaappaan terät, varsi oli niistä leikattu pois. Näissä hiukka paskaisissa kengissä oli vajaa litra lakkoja. Vieraanvaraisena ihmisenä hän oli tarjoamassa niitä lakkoja maistiaisiksi siskolleni. Siskollani oli kova hätä keksiä hyvä syy olla ottamatta. En muista minkä verukkeen hän keksi, jottei loukannut naapuriaan.

Vuosi sitten suo vielä näytti tällaiselta.

Mutta reilu kuukausi sitten suuri osa suota nostettiin isoilla kauhoilla traktoreiden lavalle ja vietiin pois.

Uusi päivä, samat kujeet

2009-07-09T21:21:00.007+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 27

Hiukka optimistinen edellinen kirjoitukseni johtui siitä, että oletin Kuopion ympäristöviranomaisten tekevän tiistaina joitain päätöksiä tekemiimme oikeutettuihin valituksiin. Mutta uutisista saimme kuulla, että Hakemuksessa esitetyt vaatimukset jätetään tutkimatta.
Mutta miksi?

Hyvää on se, että asiamme saa julkisuutta. Hyvää on se, että jotkut ymmärtävät, että emme aja vain omaa etua, vaan sitä että vastaavaa ei tapahtuisi muille.

Mutta asiaan. Olen matkalla suolle.
Anteeksi vaan mutta poikkean tuonne mäntykankaalle matkalla.

Mutta tuossahan on mustikoita. Taustalla jauhavat kaivinkoneet.

Mutta jatkan matkaani ja sitten....

Uusi päivä kaiken muuttaa vois!!

2009-07-07T22:03:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

osa 26

Tuo blogini otsikko on ehkä turhan toiveikas lammen suhteen. Tänään taas tarkastin lammen rannan ja suorastaan yllätyin, miten olematonta on tuo lammen luontainen selkeytyminen. Eli nuo silttimöhnät ovat päättäneet jäädä paistattelemaan päivää lammen pintaan koko kesäksi.

Mutta kohta suuntaan askeleeni lähistöllä olevalle suolle. Eihän sille vaan ole käynyt kuinkaan. Aivan näinä päivinä kypsyvät ekat lakat. Nam.

Kehitysvaiheita vaihteeksi (ja viihteeksi)

2009-07-04T20:59:00.006+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 25

Taas ajankohtaisjuttu. Tässä animaatio edistyksestä marraskuulta 2008 kesäkuuhun 2009 pohjoisen suuntaan. Kuvauspaikkahan on tässä.

Tämän suunnan kehitys on tapahtunut niin, etten aina ole huomannut oikeaan aikaan kuvia napata.

Tässä taas nappaa kuvaa, niin näet animaation.

Voi harmi

2009-07-02T08:24:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 24

Tämä ilta oli varattu rentoutukselle. Muutamien viikkojen ajan olen ollut aika stressattu. Tuo 4-tie on ollut yksi stimuloiva tekijä elämässäni kuukausia. Toinen, josta en ole sanonut vielä sanaakaan, on asunnonvaihtoprojekti. Parempi puoliskoni on jo vuosia ja minäkin nyt jonkin aikaa olen haaveillut tämän keskisen Suomen kaupungissa vielä keskisempään paikkaan. Tällä viikolla niin asunnon myynti kuin ostokin ovat rapsahtaneet kohdalleen. Tuntuu, että jo syntymässäni (siellä savusaunan huuruissa) ovat kaikki hyvät kortit kääntyneet puolelleni. Aina onnistuu.

Tänään oltiin siis paremman puoliskoni ja hyvän ystävämme kanssa kesäteatterissa. Hulvaton tarina miehenä olon vaikeuksista. Hullu ja päätön juttu sinällään. Tarinan juonta en aio kertoa, mutta annan hyvän vihjeen miespuolisille lukijoilleni. Kannattaa varata lippu aina käytävän reunasta. Näytelmässä oli Finni Dols kilpailu, jossa esiintyi upeasti laulanut naistrio. Laulun lopuksi tytöt juoksivat ylös katsomoon. Ja yksi heistä istahti polvelleni. Aaaaaaaah. Kesän kasvorusketuksiini tuli roimasti lisää väriä. Loppuillan ajan en varmaankaan muuta ajatellut. Kannatti käydä parturissa eikun teatterissa.

Voi harmi, kun ei ollut kameraa matkassa!!!!!!! Paremmalla puoliskollani nimittäin. Kukaan ei usko tähän tarinaan, mutta minäpä uskon.

Aika kultaa muistot

2009-07-01T09:00:00.000+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 23.

Kun tässä murehdin ja harmittelen nykyisen tien rakentamista ja maisemien tuhoutumista, lienee hyvä palata ajassa taaksepäin noin 45 vuotta. Silloin päätettiin rakentaa uusi paikallistie naapurikyläkuntaan. Tien rakentaminen ei tosin vienyt kotitaloni maita juuri lainkaan, vanhaa kylätietä levennettiin. Mutta varmaankin isälleni ja äidilleni sillä oli hiukka enemmän tunnearvoja. Niin ja minun porttivahtivuoroni loppuisivat silloin. Meidän vanha riihi oli aivan uuden tien kupeessa ja se piti siirtää toiseen paikkaan. Muistan hämärästi sen kun tien vastaava mestari kävi kotonani ja sanoi painokkaasti isälleni, että riihi on siirrettävä. Perustelunkin muistan hyvin: jos tuo tönö on tuossa paikoillaan, niin siellä on muutaman kerran vuodessa joku ruumis säilössä. Eli että huonon näkyvyyden takia sattuisi pahoja kolareita.

Sen tien rakentamisesta muistan nyt vain hauskoja tai muuten mielenkiintoisia asioita. Olisiko sama tilanne, kun 30 vuoden päästä muistelen uuden uljaan 4-tien rakentamista. Ehkä.
Nyt tuo riihen kohta näyttää tältä.

Ja riihi itse olla kököttää noin sadan metrin päässä.

Ensimmäisenä tulee mieleen se vanha laturi, joka majoittui rakennustöiden ajaksi meille. Hän nukkui samassa pienehkössä huoneessa kanssani. Oli hauska tarinan kertoja. Mutta miksi muistan tämän, johtuu siitä, että hän oli kova tupakkamies. Keskellä yötä hän saattoi nousta istumaan sängyn laidalle ja polttaa tupakan. Huone oli tietty savua täynnä. Se oli ihan normaalia. Enkä minäkään siitä protestia tehnyt. Sitten hän olisi opettanut minua pelaamaan korttia. Mutta kun isäni tajusi, että kyseessä oli oikeat pelikortit, tuli ehdoton kielto. "Korttipeliä ei meidän pojalle opeteta."

Toinen tosi hauska juttu sattui, kun kiviä räjäyteltiin tiellä. Hauska näin jälkeenpäin ja kun mitään onnettomuuksia ei sattunut. Tiellä oli taas kerran valmisteltu isoja räjäytyksiä. Kotiväkeni ja minä oltiin aivan tien varressa heinätöissä. Ei me tiedetty, että räjäytyksiä just silloin tehdään. Ei ollut mitään summerivaroituksia. Sitten nähtiin, kun yksi työmies juoksi kevyttä hölkkää meidän ohi siellä tiellä. Ihmeteltiin ääneen, että osaako tuo Aatikin juosta. Hän meni satakunta metriä meidän ohi ja sitten kuului kauhea räjähdys ja kiviä sateli lähistölle. Jos elettäisiin tätä päivää, niin taatusti olisin tekemässä valitusta lääniin tai vaikka mihin ja vaatisin henkisistä vaurioista tuntuvia korvauksia. Silloin vaan naureskeltiin, että mies oli varmaan saanut ohjeet mestariltaan varoittaa vain tiellä kulkijoita.

Sitten kun se tie valmistui, niin sitä pitkin tuli pyöräiltyä monta kertaa noin 16 km päässä olevalle tanssilavalle. Tai noin 7 km päässä olevalle kentälle, jossa kesäiltaisin pelattiin lentopalloa. Että sellainen tie.

Tien kehitysvaiheet

2009-06-29T12:41:00.001+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 22

Vielä yksi ajankohtaisjuttu ja sen jälkeen palaan ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin.
Silloin tällöin olen räpännyt kuvan suurinpiirtein samoilta paikoilta ja paikka on tässä.

Tässä animaatio edistyksestä marraskuulta 2008 kesäkuuhun 2009. Klikkaa kuvaa

Lammella taas, missäs muualla

2009-06-27T16:03:00.008+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 21

Pari päivää sitten maakuntalehtemme julkaisi jutun lammesta. Se teki hyvää.Tiedän kyllä ja olen kuullut ystäviltä, että monet ihmiset ovat sitä mieltä, että mitä tuosta lammesta vouhottaa. Kyllä luonto hoitaa asian, sanotaan. Mutta ei kai se, että kyllä luonto hoitaa, anna meille oikeutta tehdä tuollaista sotkua. Lehtijuttu oli tosiaan hyvä, mutta ihmettelen, voiko työmaan mestari puhua lehdessä mitä sattuu. Hän väittää, että ei sinne lampeen enää ole tullut likaa pariin viikkoon, putki on korjattu. Minulla on pari kuvaa, jotka puhuvat puolestaan. Kuvat on otettu myöhään torstai-iltana.
Tämä ensimmäinen kuva on otettu 4-tien ali tulevan putken päästä, joka sitten laskee lampeen.

Toinen kuva on työmaasta pari sataa metriä taaksepäin, jossa puhdas vesi virtaa kohti lampea ja työmaata. Tämä vesi virtaa suoraan läheiseltä Natura-alueelta. Puhtaampaa ja kirkkaampaa vettä saa hakea.

Matkalla se likaantuu. Yksi merkittävä seikka on työmaalta pumpattavat vedet.

Tämä pumppu pumppaa likavettä ojaan, joka sotkentuu tuon Natura-veden kanssa.
Loput kuvat otin aamulla lammen rannalta.
Kuvissa siitepölyn lisäksi oli jotain aivan outoa töhnää. Nyt en menisi alle 1000€ maksusta uimaan.

Porttivahti

2009-06-23T08:33:00.001+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 20

50-luvulla ja aina tuonne 60-luvun alkuun maitoauto kävi hakemassa kylätien maitolaitureilta maitoa joka ikinen päivä noin klo 11 aikoihin. Kesäaikaan oli sitten ongelmana se, että aina jonkin aikaa kesästä kotitaloni lehmät olivat ns väljän laitumella. Ei kuitenkaan niin väljällä, että olisivat kiertäneet ihan missä vaan, niinkuin taisi olla aiemmilla vuosikymmenillä. Silloinhan lehmät saattoivat olla ihan huitsin nevadassa ja niitä illalla sitten etsittiin. Mutta 50-luvulla ainakin oli tilamme aidattu ja lehmät olivat omalla maalla. Kun sitten 50-luvulla maitoauto alkoi kiertämään, piti maitoauton kuljettajaa varten avata portti siinä 11 aikoihin, ettei kuskin tarvinnut nousta autosta mokomaan hommaan.

Minä olin meillä joutilain tähän hommaan ja olihan se ihan luottotehtävä. Portin lähellä oli erään naapurin maitolaituri. Tämä Eemeli toi maitotonkkiaan noin kilometrin päästä. Eemelin maitokärryt olivat mielestäni aivan erikoiset. Pitänee käydä vielä katselemassa hänen poikansa luona, josko ne olisivat olemassa ja niistä saisi vielä kuvan tähän blogiin. Eemelin ja minun ikäero oli varmaan noin 60 vuotta, mutta hän jutteli minun kanssa aina kuin mies miehelle. Hänestä jäi ihana muisto.

Hullun hommaa (ei alle 10v)

2009-06-21T09:45:00.010+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 19

Juhannusaattoon on aina kuulunut saunominen ja uiminen ja kokonpoltto. Vanhoista hienoista perinteistä ei pidä tinkiä, vaikka lampi onkin savivelliä. Aatonaattona saatiin rantaan kuution vesisäiliö tientekijöiltä.

Peruspositiivisena ihmisenä ajattelin, että lammin savivellivedellä saattaisi olla suuria terveyttä parantavia vaikutuksia. Vaimokin odotti innolla jospa tuo ukko nuortuisi muutaman kymmenen vuotta. Hän jopa lupasi tulla uimaan seuraavana päivänä, jos aamulla herää nuoren miehen vierestä.

Joku tietenkin sanoo, että aivan hullun hommaa. Joku toinen taas sanoo, että hulluus on periytyvää. Lapsilleni, jotka tätä blogia lukee, niin voin sanoa, että tämä hulluuden laji on ihan vaaratonta.

Illalla sitten rannalla vielä poltettiin perinteinen juhannuskokko. Tunnelma oli kuin enti vanhaan, kiitokset kokon teosta O:lle.

On Juhla ja Juhannus

2009-06-19T08:37:00.002+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 18

Nyt en sano siitä nelosella alkavasta asiasta mitään. On Juhla ja Juhannus. Lippu salkoon, samoin mieli nouskoon korkealle.

Jännitystä elämään

2009-06-17T17:01:00.011+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
osa 17

Tänään olin mukana tv-lähetyksessä. Aluetv:n toimittaja oli tullut selvittämään, mikä on lammen tila. Läsnä olivat naapurit (S, L ja H), ympäristökeskuksen edustaja ja minä, mutta rakennuttajaa/rakentajaa ei näkynyt. Tapaaminen oli naapurin saunamökillä.

Tunnelma oli erittäin tulenarka. Säälitti ihan tämän altavastaajan tilanne, viran puolesta piti vähätellä ongelmia. Virheitä on tehty, mutta niitten vastuut ovat ihan epäselvät. Ymmärrän nyt oikein hyvin, että naapurini pinna on tosi kireällä. Otetta ja oikeutta ei saa mistään. Tuomioistuin olisi varma paikka!!??

Pahin ongelma on se, että melkein lampeen asti tulee koko ajan iso määrä puhdasta vettä, mutta sitten sillä ratkaisevalla hetkellä ennen lampea se sotkeentuu siihen lääryyn. Vaikka tientekijällä on ohjeet, miten puhdas vesi ohjattaisiin lampeen niin jokin menee pieleen. Samoin on ohjeet, miten likavesi hoidetaan ja suodatetaan, niin homma ei vaan toimi. Rakennustyömaan alla kulkee tämä ns puhdasvesiputki, mutta se on sitten syystä tai toisesta mennyt rikki useammasta paikkaa. Rakentajaa ei tällaiset asiat kiinnosta, koska lampi on jo sekaisin muutenkin, niin sama tuo jos vähän lorottaa kuravettä lisää.

Olen luonteeltani kaikkia ymmärtävä ihminen, mutta täytyy sanoa, että jossakin on raja. Järjestelmässä tai jossain siihen viittaavassa on mätää. Urakat on kilpailutettu niin kireälle kuin suinkin, hommat on jaettu aliurakoihin ja ne aliurakoihin jne. Ei kai ne tekijätkään tiedä, kuka vastaa mistäkin. Joskus olen seissyt varttitunnin verran muurahaispesän äärellä ja katsonut, miten siellä hommat hoidetaan. Olisiko muurahaispesän vastuut jaettu paremmin. Sitten nämä vastaavat mestarit yrittävät luovia tuossa mahdottomassa yhtälössä. En tiedä kuka on syyllinen, kuka ei. Mutta S, L ja H ovat tehneet hyvää työtä, jota Mi ja Ju ovat avittaneet ansiokkaasti.

Ratiokivi

2009-06-15T08:03:00.001+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 16

Tuossa kylätien varressa on mahtavan iso kivi. Sille kivelle olen monasti yrittänyt kiivetä, mutta se ei oikein onnistu, kun kivessä ei ole sellaisia rosoja, johon askel tarttuisi.

Kivi oli aiemmin vaan jumalattoman iso kivi tien varressa, mutta sitten tämä yksi lapsuuden ystävä keksi antaa sille nimen ratiokivi (vai pitikö se olla radiokivi).

Tämä kivi toimi aikoinaan hyvänä väliaikapisteenä, kun treenasin juoksua. Koulussa joskus 60-luvun puolen välin jälkeen jumppamaikka sanoi, että jos juoksee 10 km alle 45min, niin saa 10 urheilusta. Niin minä sitten yhtenä kesänä ja syksynä treenasin oikein tosissani.

Suppilovahvero ja kanttarelli kätköt

2009-06-10T08:25:00.002+03:00

Uusi uljas 4-tie sarja
osa 15

Sienestys on ollut myös syksyinen mieluisa harrastus. Siinä mitä olen kerännyt, on tapahtunut melkoinen vallankumous. Nuoruuden aikoina ei oikeastaan ollut mitään muita sieniä kuin erilaiset rouskut. Eli jos tuli maitia, kun sienen pintaa rouhaisi, niin hyvä. Se oli hyvä sieni. Työnjako oli selkeä, minä keräsin ja joku muu putsasi ja ryöppäsi. Useimmiten se joku oli äiti. Rouskulajit olivat leppärousku, haaparousku, leipäsieni (mustarousku), kangasrousku ja karvarousku.

Sienipaikat oppi tietämään. Joka syksy sitä meni samoille paikoille ja aina kori tuli täyteen. Tosin silloin ei ollut sieniveitsiä matkassa, sitä vaan rouhaistiin sieni irti maasta.

Jossain 70-luvulla tuli kuvioon mukaan keväisin kerättävä korvasieni. Itse sitä ei koskaan syöty. Monta kertaa kerätyt korvasienet vietiin maitoautoon, joka toimitti ne johonkin. 80-luvulla, kun minun lapset tulivat poimintoihin mukaan, niin kerätyt korvasienet vietiin kaupungin keskustan ravintoloihin. Lapset saivat siitä pikkaisen viikkorahaa. Kokeilinpa yhden kerran sitä, että tein maastoon noin 1 neliön kaivantoja, joihin pohjalle laitoin sanomalehden rouhetta. Parin vuoden kuluttua näiltä paikoilta saatiinkin satoa.

Mutta sitten minun parempi puolisko keksi kanttarellit, joita hänen isänsä oli intohimoisesti kerännyt. Kanttarellit olivat olleet appiukolle mahtavia herkkuja. Niistä minäkin sain kuulla. Ja ne kanttarellipaikat olivat olleet kuulemma vuodesta toiseen niita samoja koivikoita. Ihmettelen, ettei minun lapsuuden kodissa näitä herkkuja oltu keksitty. Mutta silloin kultaisella 1990-luvulla nekin keksittiin. Heti perään tuli suppilovahverot ja mustat torvisienet.

Tässä sienihommassa olen ajautunut tänä päivänä niin pitkälle(taantunut), että viime syksynä piti hankkia uusi GPS-känny, jotta saan sienipaikkani rekisteröityä. Tosin tämä uusi uljas 4-tie vie monta hyvää paikkaa. Kännyn tehtävä on näyttää, missä ne sienipaikat sitten on, kun dementia iskee eikä muista mistään mitään. En sitten tiedä, osaako siitä kännystä siinä vaiheessa apua hakea. Toisaalta tuntuu raukkamaiselta tässä vaiheessa paljastaa noita tien alle jääviä sienipaikkoja, kun ne ovat jo kaivinkoneiden kauhassa. Joku filosofi sanoisi, että sellaista se elämä on.

Simsalabim

2009-06-08T06:47:00.004+03:00

Uusi uljas 4-tie sarja
Osa 14

(Muistutus, elämme siis aikaa tasan 61 vuotta sitten)
Aamulypsyn jälkeen äitini oli sitä mieltä, että kätilö pitänee hakea sieltä lammen toiselta puolen meille, varsinkin kun siellä ei ollut tapahtunut mitään mullistavaa. Niinpä isäni lähti veneellä hakemaan sitä kätilöä. Ja sitten päivällä johonkin aikaan kuului allaolevan kuvan savusaunasta karmea huuto.

Suurta jännitystä ilmassa

2009-06-07T08:51:00.005+03:00

Uusi uljas 4-tie sarja
Osa 12
Tänään 7.6. maanantaina on helluntai. Lammen rannan emäntien postin haku maantien laidalla olevalta postilaatikolta on kestänyt viime päivinä paljon normaalia kauemmin. Jopa 1 h on tullut aikaa lisää normaaliin.
Ai niin nyt pitää mainita, että olen siirtynyt ajassa 61 vuotta taaksepäin. Silloin ei ollut vielä 4-tiestä mitään tietoa, oli vain valtatie 13. Postilaatikolla kuiskutellaan, että naapuritaloon olisi tuotu jo hevoskärryillä kätilöä. Toisellakin rannalla oli suurta jännitystä ilmassa.

Veikkaanpa, että huomenna tai ylihuomenna tapahtuu jotain merkittävää. Ainakin huhumylly jauhaa ja on olemassa luotettavaakin tietoa. Savusaunaakin jo lämmitellään ja vettä keitetään.

Seuraavan sarjan numero olisi 13, mutta siirryn kuitenkin suoraan osaan 14. Sen verran taikauskoinen olen.

tarvittaisko kalastuslupa

2009-06-05T08:24:00.008+03:00

Uusi uljas 4-tie sarja

osa 11

Kun en mitään järkevämpää tänä sateisena päivänä keksi, niin mietin, että voisko nyt mennä lammelle virvelöimään ilman lupaa.

Näköjään lammessa saattaa olla vielä planktonsiikaa. Tämä oli minulle uusi tieto, mutta näin näyttäisi olevan. Eli jos nyt menisin ilman kalastuslupaa virvelöimään lammelle, niin saisinko vain sakot, vai vietäisikö minut johonkin hoitoon.

Tilanne kuitenkin lammella on tällainen

Lammen oikeus, oma avuttomuus

2009-06-03T11:06:00.008+03:00

Uusi uljas 4-tie sarja
osa 10

Olen aina ollut sitä mieltä, että Suomi on oikeusvaltio ja tavallinen taaperokin saa oikeutta. Nyt alan kallistua siihen ajatuskantaan, että oikeutta ei saa tietyissä asioissa, jos ei osaa hakea oikeutta oikeilla termeillä. Aiemmin keväällä kuulostelin, kuinka rannan asukkaita on pomputeltu viranomaiselta toiselle. Tuntuu, että mistään ei saa otettu. Erilaisia tilaisuuksia oli ollut ja on luvattu, että asiat hoituu loppukatselmuksissa aikanaan.

Luojan kiitos eräs Läheinen perheineen on lupautunut mukaan hoitamaan tätä asiaa. Pari päivää sitten kun Hänen kanssaan juttelin, tajusin, että jos minun pitäisi asiaa hoitaa, niin minun pitäisi hallita lähes koko repertuaari asiasta. Siis mahdotonta. Jos sanoin, että lampeen valuu silttiä, niin se todella onkin vain pieni yksityiskohta, joka ei välttämättä olekaan niin kauhean vaarallista. Mutta kun sen lisäksi valuu muita aineksia, fosforia, rautaa, ym ym ym. Siitä se soppa tulee. Häviää happi. Tulee tulevina vuosina sinilevät jne jne. Vaikka tunsin itseni avuttomaksi tyhmyriksi, olin tavattoman huojentunut. On olemassa Ihmisiä, Läheisiä, jotka voivat vielä auttaa.

On mielestään ollut jokin tietäjä omalla kapealla osaamisalueellaan. Ollut mukana kansainvälisessä tapahtumassa asiantuntijana, mutta ei tiedäkään oman alueen ulkopuolelta mitään. Oliko sellainen asiantuntija nimeltään fakki-idols, vai mikä se olikaan.

Ihanaa, että voi olla tavallinen fakki-idols ja että Hyvät Ystävät hoitavat lammen asiaa. Itse voin hoitaa vaikka kahta pientä taaperoa M (3 v) ja K (1,5v) ja tuntea itseni tarpeelliseksi.

Pirunpelto

2009-06-01T08:24:00.001+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 9

Tällä alueella on useita isoja kivikoita, joita ainakin meilläpäin sanottiin pirunpelloiksi. Jos se on todella ollut pirun pelto, niin ymmärrän hyvin, miksi piru on niin paha ja ilkeä. Tuosta pirunpellosta muistan myös tarinan, jossa joku isäntä kehui tuota kivikkoa vieraalleen, että ei tuollaista noin isoa ole missään muualla täällä Keski-Suomessa. Tämä vieras vähätteli ja sanoi, että kun hän oli Amerikassa, niin siellä vasta iso ja syvä kivikko oli. Kun kirves pääsi tipahtamaan häneltä sinne Amerikan kivikkoon, niin vielä seuravana päivänä se kolisi alaspäin.

Muutama päivä sitten kävin tällä samaisella pirunpellolla ja tapasin itse pääpirun siellä.

Tuossa nuo kivet yksi toisensa jälkeen tuli murskattua ja murskeesta tuli mitä parhainta ainesta tien pohjalle.

uusi yritys palata rantaan

2009-05-27T13:05:00.000+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa8

Välillä pitää palata lammen rannalle tunnelmoimaan. Kohokohtia kesässä olivat pyykkipäivät. Ne olivat tällaiselle pojan koltiaiselle hienoja kokemuksia, varsinkin kun ei oikeesti tehnyt mitään kunnon työtä.

Tässä kaksi kuvaa, jotka tuovat sen kesäisen tunnelman. Ensin tämä vanhempi kuva.

Tämä toinen kuva taas on osoitus, että neulanreikäkamerallakin saattoi saada kuvia.

Niitä päiviä odotti , jolloin äiti ja siskot lähtivät rantaan pyykille. Mitä kaikkea siihen tunnelmaan liittyykään? Siellä oli kaikenlaista tarjoilua, mehua, pullaa, aikuisille kahvia. Silloin uitiin paljon, vaikka siihen liittyi ongelmia. Lampi on mutapohjainen ja kun siinä rannassa polskuteltiin ja hypittiin, vesi oli todella likaista. Ei siinä vedessä pyykkejä huuhdottu.

Sitten jossain vaiheessa siellä 50-luvun lopulla oli sellaista aivan outoa tämän päivän näkökulmasta. Me pojan koltiaiset tehtiin sätkiä. Sanomalehtipaperin sisään tupattiin kuivuneita lepänlehtiä. Sitten vaan sauhuteltiin. En ole varma huomasiko äitimuori tätä villiä menoa. Hurjin juttu oli se, kun minä kaheli keksin kääriä paperiin lehtien lisäksi kuivunutta lehmänlantaa. Kehuin kavereille kuuleman mukaan, että onpa hyvät sauhut. Tätä juttua en itse kyllä muista, mutta yksi lapsuuden ystävä muistaa siitä aina mainita. Sitä kaveria ei varmaan kehtaa mihinkään synttärijuhlille kutsua, kun hän kuitenkin tuon jutun hölisee maailmalle. Paitsi että se kaveri on sitä parasta tyyppiä, suorapuheinen, sanavalmis, rehti jne. Eli kyllä hänet silti juhliini kutsuisin.

Sauhuttelut loppuivat siihen, kun pöllin isäni vierastupakat. Ne olivat siellä kamarin piirongin päällä ja jossain vaiheessa niitten häviäminen havaittiin. Selkäsaunaa en saanut, mutta sen jälkeen ei sallittu enää mitään tuollaista epäterveellistä rantasauhuttelua.

Paluu rantaan

2009-05-24T20:48:00.020+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 7

Tänään oli tarkoitus julkaista jo aiemmin kirjoittamani juttu, jossa olisin tunnelmoinut ihania hetkiä 1950-luvun lopulla. Silloin lammen rannalla vietettiin paljon aikaa. Mutta nyt en siihen pysty. Olin tänään taas siellä kiertelemässä ja näkymät ja tieto siitä, miten totaalinen onkaan lammen tuho, masensi minut täysin.

Kun vielä osa 3:ssa yritin huumorilla miettiä, että mitähän ne kalat miettivät siitä savivellistä, niin nyt tajuan, että se oli tyhmää vitsailua. Tosin silloin ajattelin, että se samea vesi kirkastuu muutaman viikon sisällä.

Tässä kuvia tältä päivältä.

Lammen toisella rannalla on sylttytehdas. Siellä tehdään tietä kovalla vauhdilla. Mutta ympäristöasiat on kyllä unohdettu totaalisesti. Jopa tällaisia mokia on päässyt sattumaan.

Eli että viemäriputket ovat katkenneet ja putkien vedet valuvat muun saastan mukana lampeen. Se muu saasta tulee näistä irtomaista, joiden yli virtaa pikku puroja.

Se mitä tuosta tähän lampeen valuu, ei ole ihan tavallista savivelliä, joka painuu pohjaan muutaman viikon sisällä, vaan se on vielä hienojakoisempaa ainetta silttiä. Tuo siltti ei painu pohjaan niin nopsaan.

En voi uskoa, että näin karmeita ympäristösotkuja voidaan tänä päivänä Suomessa tehdä ja että niistä ei voi valittaa kellekään. Tarkennus: valittaa voi, mutta kukaan ei ota asiaa vakavasti. Niin ainakin nyt tuntuu.

Puolukkamättäät

2009-05-23T09:36:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 6

Puolukan poiminta on ollut minulle kiva tapa rentoutua. Tosin kun ikää on tullut lisää niin nuo työelämän tehostamiset ja tehokkuus on tuonut minunkin puolukan poimintaan pakon omaista näyttämisen tarvetta. Jos aikaisemmin keräsin 20 l päivässä niin nyt keräsin pari vuotta sitten 60 l päivässä. Mahtaako tuo määrä mennä ikävuosien mukaan. Milloin tuo käyrä kääntyy laskuun? Vai kääntyykö sittenkään. Olisihan se hauskaa 100 vuotiaana mennä puolukkametsään ja tuoda oikein kunnon saalis mukana.
Tässä kuva noin 35 vuoden takaa.

Noissa kuvissa oli rentoa meininkiä, kun sisarukset Aili ja äiti-Aini keräsivät marjat talteen.

Muistaakseni nimenomaan tähän poimintatilanteeseen liittyy hauska yksityiskohta. Silloin äiti-Aini käytti kävelykeppiä, mutta häpesi sitä aivan hirveästi. Kun tuolta marjamättäältä sisarukset lähtivät kotia kohti, äitini kuuli paikallistietä tulevan auton äänen. Läpikiero kun oli (tunnistan itseni tästä), sanoi siskolleen, että pidäpä tätä keppiä, niin nostan housujani. Aili-sisko tietenkin otti kepin ja silloin mutkan takaa tuli naapurin auto ja autossa olleet naapurit ajattelivat varmaan, että onpa tuo Ainin sisko jo vanha, kun kepin kanssa kulkee.

Tämä puolukkapaikka oli ihan lähellä tuota leppämetsää. Tässä tämän päivän kuva kyseiseltä kohdalta

Erikoinen metsä

2009-05-19T08:04:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 5b

Tielinjan välittömässä läheisyydessä on mielenkiintoinen kosteikkoalue, jolla kasvaa tervalepän näköisiä puita. Useimmat puhuvat tervaleppämetsästä, mutta joskus vuosia sitten kuulin tarinan, jonka mukaan alueen omistanut Toivo-isäntä olisi tuottanut puuntaimet jostakin Amerikasta ja että se olisi joku wisconsin-lajike. Tiedä häntä. Tähänkin uskon saavani vielä vahvistuksen. Muutama vuosi sitten metsä näytti tällaiselta. Tuolla puun latvassa on erään nuoren luontoharrastajan tekemä lava, olisiko kalasääskelle tarkoitettu pesä.

Kylätie tulee menemään toiselta puolelta ja uusi uljas 4-tie toiselta puolelta tätä leppämetsää. Jos jotain positiivista tähän lopuksi sanoo, niin eipähän tolla kalasääskellä ole enää niin tylsää.

karttakuva

2009-05-17T08:34:00.003+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

Osa 5a

Tässä on omatekoinen karttakuva alueesta. Siihen olen nimennyt muutaman blogin kannalta tärkeän kohteen.

Vaikka tuolla kartalla kaikki näyttää pahalta, niin aina on asioita, joista voi iloita. Nytkin olen tosi happy.

Heinäladon elämänkaari

2009-05-15T14:37:00.005+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 4

Lukijan on vaikea tässä vaiheessa hahmottaa, missä on lampi ja missä on heinälato, josta nyt tulen kertomaan. Jossain vaiheessa näytän kyllä jonkinlaista karttakuvaa, jotta näkee miten lähellä toisiaan kaikki nämä tulevat paikat ovat. Ja sen vielä sanon, että nyt on jo viisi uutta juttua työn alla. Heinälato liittyy tähän 4-tie tarinaan siksi, että se jäi viime kädessä tien alle. Tarkemmin sanottuna se olisi jäänyt 20 m tien yläpuolelle, koska tie sillä kohtaa painuu maan alle. Voisinkin jonain päivänä sitten kun tie on valmis, tehdä kuvankäsittely keinoin kuvamanipulaation, jossa se heinälato olisi paikoillaan.

Teenkin nyt niin, että näytän ensin tämän päivän tilanteen. Ja siitä kelaan taaksepäin 65 vuotta.

Tasan 65-vuotta sitten olivat monet miehet tuolla jossakin Tali-Ihantala-Kannas suunnalla.

Jostain olen saanut käsiini tämän 1944-otetun kuvan.

Siinä on setäni, tätini ja serkkuni kanssa heinähommissa kaksi venäläistä sotavankia. Tunnistat venäläiset heidän sotilaslakeistaan.

Isä oli vielä rintamalla ja kotitalossani oli vankien lisäksi 3 sisarustani, mummo, täti ja 4-5 muuta ihmistä, sukulaisia hekin.

Noin 14 vuotta myöhemmin tilanne samalla pellolla heinäladon luona oli tällainen.

Ladon ylisillä narusta kiinni pitävä veijari on tämän blogin kirjoittaja Mara. Isä-ukko on siinä Panu-hevosen ohjaksissa. Ei ollut vielä traktoria. Naapurissa oli se Ferguson.

Kun sitä traktoria alettiin hankkimaan, niin sitten piti ladonpaikkaa vaihtaa ja samalla yhdistettiin kaksi latoa pellon eri laidoilta. Tuohon kuvan latoon ei välttämättä olisi päässyt kelirikon aikaan traktorilla.

Siirrytään siis vuoteen 1965. Ladot yhdisteltiin, olkikatto korvattiin modernilla pellillä. Oletettiin, että uusi lato on seuraavat sata vuotta tuossa.

Vanhasta ladosta olisi myös vaikka mitä kerrottavaa. Lähellä ollut lähde oli erään miesten tuotteen valmistukseen oiva jääkaappi. Ladon takana oli kaikinpuolin suojaisa paikka tislauksiin. Uudestakin ladosta löytyisi juttuja. Siinä tapahtui jotain sellaistakin, josta 7 päivää lehti olisi kiinnostunut. Mutta enpä kerro sitä tarinaa, muuta kuin että yhtenä yönä heinäkuussa oli latoon ilmestynyt heinäkasa, jossa kaksi nuorta oli viettänyt yönsä. Nykyisin julkisuuden henkilö. (Ps jos jutut loppui tähän, johtuu se siitä, että istun kenties vankilassa epämääräisten juttujen levityksestä).

Tästä ladosta nappasin muutama vuosi sitten nämä viimeisimmät kuvat.

ja tällaiselta lato näytti vielä vuosi sitten

Nyt ladon hirret on hujan hajan. Ajatuksia hirsien uusiokäytöstä on. Aika näyttää mitä niistä syntyy.

Ennen-nyt

2009-05-14T18:37:00.006+03:00

Ennen-nyt teema sopii kuin xxx silmään, jos ajatellaan blogi-sarjaani. Olen parin viikon ajan aina kun vain mahdollista ollut joko kuvaamassa tai vanhassa kotitalossani kaivamassa arkistojen aarteita.

Valokuvatorstain kuviksi otin hiukka erilaista otosta kuin tuo Uusi uljas 4-tie sarja sisältää.

Tässä kotitaloni 1950-luvulla.

Mutta silloin oli muotia pistää lautaverhous. Tämän päivän tilanne on tällainen.

Veikkaanpa, että jos mennään ajassa 30 vuotta eteenpäin, saattaa tämä samainen talo muistuttaa taas tuota 1950-luvun kuvaa. uskon, että se olisi silloin muotia.

2009-05-10T20:56:00.009+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja
Osa 3

Lammen kohtalo

Edellisen osan kuva ei valitettavasti ollut sieltä 40-luvulta. Piti rajata auto pois kuvan vasemmasta reunasta ja muutenkin kuva on liian nykyaikainen. Mutta olkoon. Kuva on otettu kuitenkin ennen uutta uljasta 4-tietä.

Tässä on tämän päivän kuva.

Mutta mitä tuo kuvan oikeassa reunassa oleva valli, joka on sitä uutta uljasta 4-tietä, on lammelle aiheuttanut.

Näytän pari kuvaa muutaman vuoden takaa.

Tässä kuvassa on osa siitä noin 30 joutsenen parvesta, joka piipahti lammella kaksi vuotta sitten.

Tässä on kuva laituriltani siskon mökin rantaan, jonne matkaa on noin 50 metriä.
Ja nyt lähestyn tämän Uuden uljaan 4-tien tarinan kliimaksia.
Äitien päivän aikaan kun tulin tälle samaiselle laiturille, näkymä oli kaamea.

Samat olosuhteet ja sama vuoden aika ja tässä näkymä.

Itkeäkö vai ???
Mitä kalat miettii??
Jatkan matkaa lähemmäksi sylttytehdasta.

2009-05-09T20:07:00.014+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

Osa 2
Lammen tarina jatkuu

Alunperin tarkoitus oli siirtyä 4-tielle aivan heti. Mutta lammen tarina tuo lisää muistoja, joita en voi jättää kertomatta. Näytän tässä kuvan toiselta rannalta.

Lähes tasan 61-vuotta sitten tähän taloon haettiin kätilöä. Maailmaan oli pyrkimässä uusi kaveri, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Paavo. Kätilö tuli (tuotiin) taloon, mutta Paavo vitkutteli. Tiesi varmaan, että maailma on kylmä ja säälimätön. Niin sitten kävi, että toisella rannalla lammen tarinan 1. osan pyykkäri päätti synnyttää. Kätilö haettiin lammen toiselle puolelle veneellä ja niin vain kävi, että 8.6. Salomonin päivänä syntyi savusaunassa tämän blogin kirjoittaja Mara. Paavo syntyi sitten seuraavana päivänä.
Se miksi tämänkin jutun kirjoitan, johtuu siitä, että näitä juttuja ei läheisenikään tiedä. Vanha kaarti muuttaa tuonne Ison Rajan toiselle puolen. 2 viikkoa sitten kätkettiin tämä Paavon äiti maan poveen. Ihana, valoisa, positiivinen ihminen. Lammen rannalla ei ole enää kuin yksi 1920-luvun edustaja.
Mutta kohta alkaa olla aika siirtyä tähän päivään ja 4-tiehen. Yksi juttu vielä tuohon Paavon kotitaloon. 60-luvulla itsekin kuuntelin radiota paljon. Lauantain toivotut levyt, metsäradio olivat niitä kaikkein kuunneltuimpia. Paavon veljillä oli levysoitin ja kovaääniset. En tiedä mikä oli jutun juoni, mutta parina kesänä rannalla kalastaessani kuulin järven takaa Olavi Virran Tango merellä soi. Ja se soi, ja se soi, ja se soi, ja se soi, ja se soi, joka ilta 4-8 kertaa. Osaan kyllä sen sanat. Toisinaan se ehkä ärsytti kuulla, mutta toisaalta onhan se hieno kappale. Joskus kuului myös Paavon veljien tenoriäänet sieltä taustalta. Saatoimpa itsekin laulaa mukana.

2009-05-09T07:34:00.009+03:00

Uusi uljas 4-tie -sarja

Osa 1
Lammen tarina

Ennenkuin vien Sinut lukijani tielinjalle, käydään katsomassa lampea, joka on aivan tien kupeessa. Lammen rannalla on ollut vuosikymmenien ajan muutama talo, muutama kesämökki ja pari rantasaunaa. Omat muistoni lammesta ovat tietysti kultaiset. Kymmenvuotiaana saatoin olla kesäkuulla, kun ei vielä heinähommia ollut, koko päivän lammen rannalla mato-ongella. Särkeä ja ahventa ja kiiskeä tuli. Usein meillä kotona töissä ollut tätini oli sitten se, joka nämä kalat perkasi.

Nyt olen yrittänyt samaa, eli että olisin rannalla ja onkisin. Mutta mistä se onkaan kiinni, että ei ikäänkuin ennätä. On tekemättömiä töitä ja niitä piisaa. Omatunto soimaa, jos vaan ongin.

Lammen rannalla on ollut monenlaista menoa vuosikymmenien aikana. Siellä on ollut pyykin pesua, nuotio-iltoja, juhannuskokon polttamista ja uintia. Juhannuksista tulee muutama erityisesti mieleen. Joskus 50 vuotta sitten tehtiin taas kerran iso kokko. Itsekin vedin risuja lähimetsästä monien päivien ajan. Naapuri toi vanhan puuveneen, joka sitten halkaistiin keskeltä ja nostettiin kokon päälle. Sitten koitti juhannusaatto. Reilun viikon kova helle oli kuivattanut kaiken rutikuivaksi. Isäni mietti, että uskaltaako kokkoa polttaa. Mutta toisaalta naapureita alkoi valua rantaan ilta 7 aikoihin. Paikalla oli noin 30 ihmistä. Kokon läheisyydessä noin 20-30 metrin päässä oli lato, jossa oli pärekatto ja sitten noin 100 metrin päässä riihi, jossa oli kuivaa olkisilppua vaikka pässille syöttää.
Kokko oli poltettava. Ei onneksi ollut tietoa kulovaroituksista (????). Joku sitten keksi, että kastellaan ladon katto. Ja niin riuskimmat miehet kantoivat lammesta vettä ja heittivät vedet katolle. Ongelma ratkesi. Olisipa ollut videokamera silloin (vaikka sellainen kannykässä toimiva pieni sellainen).
Sen muistan että naiset olivat omassa ringissään ja puhua pälpättivät, mutta mistä ?? En kyllä muista tai en kuullut. Miehet olivat omassa ringissään ja puhuivat naapurin uudesta Fergusonista. Sillä pystyi jopa kyntämään ja äestämään. Puhetta riitti myös puhelinlinjan vetämisestä taloihin ja siitä mihin se sentraali sitten tulee. Ja me pojat ja tytöt juostiin ja temmellettiin ja kohenneltiin kokkoa.

Uusi uljas 4-tie

2009-05-07T22:20:00.005+03:00

Pitkästä aikaa on tarkoitus taas käynnistää kirjoittelu. Pontiminen siihen antaa uusi uljas 4-tie keskisessä Suomessa. Vuosien suunnittelu uudesta tieurasta on päättynyt ja nyt on toteutuksen aika. Tällaiset isot rakennusprojektit ovat siitä ikäviä, että ne aina koskettavat jotakuta. Ei ole muuta mahdollisuutta tehdä uutta kuin, että joittenkin varpaille ajetaan.

Tässä sarjassa tulen käsittelemään yhden tavallisen tallaajan kannalta, mitä tapahtuu kun lapsuuden maisemien yli menee suuri pyörre ilman, että mitään voi tehdä. Tämä kirjoittelu tuo ehkä lohtua murheeseen.

Seuraan tien rakentamista viikon syklillä. Kuvaan kameralla maisemia nyt ja kuva-albumeista kaivan vanhoja muistoja ja sitten kirjoitan mitä muistojen arkusta pulppuaa. Teksti tulee varmasti olemaan hyvin värittynyttä, toivottavasti ei vääristynyttä.

Helpolla on päästy

2008-09-21T17:39:00.000+03:00

Valokuvatorstain 102. haastesana on "helppo".

Elämänfilosofiaa (liittyen sienireissulla löytämääni kirveeseen): jos pääsee liian helpolla, niin varsi pehmiää ja terä tylsyy.